Olet varmaan nähnyt satoja kirjoituksia, missä eri pankin neuvojat ja muut sijoitusvalmentajat kertovat kuinka helppoa vaurastuminen on. Kunhan jaksaa sijoittaa kerran kuukaudessa ja antaa ajan sekä korkoa korolle tekijän hoitaa hommansa! Onko homma oikeasti näin helppoa, ja mitä historia kertoo tästä?

Lähtökohtana siis kerätä puoli miljoona euroa sijoittamalla indeksiin, jossa osingot sijoitetaan aina uudestaan. Sama summa sijoitetaan joka kuukausi 25 vuoden aikana, joka olisi järkevä, muttei liian pitkä sijoitusaika.

Verotusta emme tässä huomioi, mutta inflaatiota kylläkin, loppusumma on aina inflaatiokorjattu. Kulut eivät ole huomioitu, ja on syytä muistaa, ettei kustannustehokkaita indeksirahastoja aina ole olleet olemassa. Tarkistin asiaa tutkimalla yhdysvaltalaista laajasti seurattua S&P500 indeksiä eri ajankohtina, ja kaikki summat ja inflaatio huomioitu US dollareissa ja Yhdysvaltalaisen näkökulmasta.

Kun asiat luistaa todella hyvin

Sijoitusaikana käytin 4/1975 – 3/2000. Alussa oli öljykriisi ja lopussa teknokupla. Kaikkien aikojen nousu asettui 1982-2000 väliseen aikaan, jolloin S&P500 hintaindeksi 16-kertaistui, ja tämän lisäksi saatiin vuosittain osinkojakin! Ei voisi vaatia kovin paljon parempaa sijoitusjaksoa 25 vuoden sijoitukselle! Tässä kutenkin keskitytään kuukausittaiseen säästämiseen, joten on tänä aikana saanut ostaa todella kalliistikin. Tänä aikana riitti 233$/kk, oma sijoitettu pääoma oli 69.667$ ja loppupääoma 501.649$. Oman pääoman osuus loppusummasta on vaivaiset 13,9 %.

Kun asiat luistaa todella huonosti

Tällöin joudutaan hakemaan historiasta ”secular bear market”, eli pidemmän jakson, jolloin pörssi ei juurikaan noussut. Tällainen jakso löytyy 1950-luvun puoleltaväliltä 1980-luvun alkuun asti. Sinä aikana oli melko synkkää olla osakesijoittaja. Katsoin, miten meni 1/1956-12/1981. Silloin piti sijoittaa 1.395 $/kk, oma pääoma oli yhteensä 433.845$ ja loppupääoma 500.287$. Oma rahoitusosuus on siis peräti 86,7%!! Ei kovinkaan edullista ei… Ja tässä pitää ottaa huomioon, loppusumma on inflaatiokorjattu, 25 vuoden aikana inflaatio pääsee laukkaamaan melko paljonkin.

Testataan!

Jos todella hyvän tuloksen saamiseen riittää 233$ ja kurjuuden maksimointiin tarvitaan 1.395$/kk saavutettaisiin tuollainen puoli miljoonaa dollaria todennäköisimmin näiden lukujen välistä. Tulevasta on vaikeata tietää, mutta ainahan on eduksi ottaa oppia historiasta. Alla lista eri sijoitusjaksoista noin viiden vuoden välein vuoden eri ajankohtina, jotta saadaan vaihtelua tilastointiin, ja mitä nämä ovat vaatineet tuottojen näkökulmasta, ja kuinka suuri oma osuus loppusummasta onkaan 25 vuoden aikana.

Aikajakso (25v)           $/kk                    Sijoitettu pääoma   Loppupääoma Osuus

1/1939 – 12/1964       247                      76.817 $                500.384 $         15,4 %

8/1945 – 7/1970         553                      165.347 $              500.850 $         33,0 %

2/1962 – 1/1987         785                      232.360 $              500.026 $         46,5 %

6/1969 – 5/1994         592                      177.008 $              500.491 $         35,4 %

5/1978 – 4/2003         517                      154.583 $              500.643 $         30,9 %
(loppupäivä siis teknokuplan päättyessä melko pohjalukemilla)

4/1984 – 3/2009         1166 $                348.634 $               500.229 $         69,7 %
(loppupäivä osuu finanssikriisin pohjaan)

10/1989 – 9/2014        686 $                  205.114 $              500.663 $         41,0 %

10/1994 – 9/2019        655                      195.845 $             500.502 $         39,1 %

Miten saadaan parempi lopputulos, jos sijoitusjakso päättyy kriisiin aikoihin?

Jos sijoitusjakson loppu osuu kriisin keskelle, olisi syytä pidentää sijoitusjaksoa kolmella vuodella. Tehdään siis vain kalenterilisäys, eikä oteta mitään muuta huomioon. Silloin säästettäisiin yhteensä 28 vuotta. Loppusumma muuttuu radikaalisti toimimalla näin. Tarkastellaan kolme sijoitusjaksoa, jotka päättyivät secular bearmarketin loppuun, teknokuplan pohjaan ja finanssikriisin pohjaan kun lisätään 3 vuotta, mutta kk-erä pidetään alkuperäisenä.

Aikajakso (28v)         $/kk                    Sijoitettu pääoma    Loppupääoma Osuus

1/1956 – 12/1984     1.395 $              484.065 $                  749.935 $         64,5 %
(kun secular bear market loppui +3v)            

5/1978 – 4/2006        517                      173.195 $               734.410 $         23,6 %
(loppupäivä siis teknokuplan päättyessä melko pohjalukemilla +3v)

4/1984 – 3/2012        1166 $                390.610 $                970.351 $         40,2 %
(loppupäivä osuu finanssikriisin pohjaan +3v)

Huomataan, että pääomat kasvavat hurjasti, ja niin pörssi yleensäkin toimii. Jos romahdus on päättynyt, on ensimmäinen palautuminen todella nopea. Kolmessa vuodessa saadaan jo todella hyviä tuottoja aikaiseksi. Siitä nousu on yleensä jatkunut joitakin vuosia, suhdanteesta riippuen, joten lisää olisi tulossa, kunhan malttaa odottaa.

Kolme vuotta on siitäkin hyvä lisäjakso, koska saattaa olla, ettei lasku ole vielä päättynytkään. Jos edelleen ”rommataan”, huomioi tämä kolme vuotta kohtalaisen hyvin seuraavaa käännettä ajallisesti, ja antaa jonkun verran aikaa käänteen tapahtumiseen. Ainahan voi jättää sijoitukset rauhaan pidemmäksi aikaa jos niin haluaa, mutta sijoitushorisontti pitenee vastaavasti.

Mitä tästä opitaan?

Useasti oman pääoman osuus loppusummasta asettuu 30-40% väliin. Näin ollen sijoittajan kannattaisi asettaa tavoitteekseen sijoittaa omaa rahaa suunnilleen tuon prosentuaalisen osan tavoitellusta loppusummasta. Jos halutaan saavuttaa 500.000 olisi syytä sijoittaa siis 40% tästä, joka on yhtä kuin 200.000. 25 vuodessa sama summa kuukausittain tämä tarkoittaa noin 670/kk.

Tulevasta on vaikeata tietää paljon mitään, mutta pörssi nousee aina aaltoliikkeissä. Kuukausisäästäjän näkökulmasta maksimaalista tuottoa saadaan, kun pääosa hankinnoista tehdään edullisesti ja lopussa tapahtuu nousupyörähdys. Surkeimmat tuotot saadaan myymällä koko salkku keskellä kriisiä.

Näin ollen tasan 25v ei ole millään tavalla optimaalinen tavoiteaika, mutta jos sijoittaa noin 25 vuodeksi lienevät tulokset pääosin todella hyviä. Mikäli loppusumma ei vaikuta hyvältä annetaan olla joitakin vuosia, ja annetaan ajan korjata virheet.

On myös vaikeata tietää, tuleeko joskus tulevaisuudessa 25-vuotisjakso, jolloin kuukausisäästäjäkin jäisi kokonaisuudessa miinukselle. Tämä laskuharjoitus tehtiin S&P500 indeksillä, ja maailman eri indeksit saattavat antaa toisenlaisia tuloksia. Laskuriin pääset tätä linkkiä hyödyntäen!

https://politicalcalculations.blogspot.com/2009/06/investing-through-time.html#.XcwVstX7RhF

Minulla ei valitettavasti ole liikaa luppoaikaa, mutta kiusaus testata laskuria tietokannan kaikilla 25 vuoden sijoitusjaksolla nimenomaan tällä tavalla on todella suuri. Ehkä jonain päivänä teen niin, ellei joku ehdi ensin! Olisi varsin mielenkiintoista nähdä keskihajonnan näkökulmasta mitkä olisivat olleet parhaat kuukausierät kun loppusummatavoite on aina sama. Voisin kuvitella, että 550-750$/kk edustaa valtaosan näistä.

Tämän pienehkön testin perusteella puoleen miljoonaan pääsisi noin 25 vuodessa sijoittamalla noin 550/kk. Ellei päästä jatketaan noin kolme vuotta! Miljoonaan vaaditaan kaksi kertaa enemmän omaa pääomaa. Ei se täysin mahdotonta ole, niinkin lyhyessä ajassa. Miljoonaa euroa tavoittelevat kannattavat kuitenkin pidentää sijoitusaikaa noin 5 vuodella, silloin kuukausierät kohtuullistuvat edes jotenkin.

Svenne Holmström

Kirjoittaja toimii sijoitusvalmentajana sekä Suomen Osakesäästäjien koulutusvastaavana

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *