Tänään minua ottaa päähän. Sain kirjeen pankilta, jossa ilmoitetaan, että taas sulautetaan eräs perheemme rahastoista toiseen rahastoon.

Rahastoyhtiöt kehittävät mitä ihmeellisimpiä rahastoja, joita sitten myyvät asiakkailleen. Jotkut ideat toimivat käytännössä toisia paremmin. Alussa into on kova ja ”kaikille” myydään. Sitten alkaa kova työ kerättyjen varojen hallinnassa.

Jotkut rahastot törmäävät kuitenkin ongelmiin. Alla oleva markkina ei välttämättä toimi, rahaston arvo ei nouse ja sijoittajat menettävät kiinnostuksensa. Rahaston pääoma kuihtuu ja rahastoyhtiö päättää sulauttaa rahastoa toiseen rahastoon. Esimerkkejä tästä ovat Baltian maiden osakemarkkinoihin sijoittavat rahastot, sekä lääkeyhtiöihin sijoittavat erikoisrahastot, jotka yksi toisensa jälkeen ovat häipyneet markkinoilta.

Joskus ongelma on valitussa strategiassa. Markkinointivaiheessa esitetään juhlallisesti miten hyvin aiottu strategia olisi toiminut, mutta kun rahasto pääsee käyntiin jää tuottoja saamatta. Esimerkkejä näistäkin riittää myös… Varsinkin nämä ottavat päähän monellakin tapaa!!

Joskus ongelmat liittyvät rahaston myyntiin. Jos kiinnostusta ei saada tarpeeksi on vaikeata pyörittää liian pientä rahastoa tuottavasti, siis rahastoyhtiön näkökulmasta. Lainsäädännön mukaan rahastolla tulee olla vähintään 50 omistajaa ja vähintään 2 miljoona euroa pääomia. Esimerkiksi 2%:n vuotuisella hallinnointikululla ei oikein makseta kenenkään palkkoja tai tietojärjestelmiä.

Olipa syy mikä tahansa, on lopputulemana kuitenkin se, että rahastoyhtiö sulauttaa heikosti menestyneen rahaston toiseen isompaan. Tällaiseen kohtaloon päättyy yleensä toimialarahastoja, EM rahastoja sekä muuten vain huonosti menestyneitä rahastoja. Vastaanottavana rahastona on yleensä jokin yleinen maailmarahasto.

Nimenomaan tämä ottaa minua päähän. Ostat siis tarkoituksella jonkun sijoitusstrategian, ja joidenkin vuosien päästä saat jotain aivan toista. Jos et hyväksy rahastojen sulauttamista joudut luopumaan rahastosta, josta syntyy veroseuraamus ja turhaa työtä. Et edes hirveästi voi vaikuttaa veroseuraamukseen, sulauttamispäätöksistä ilmoitetaan yleensä vain noin kuukausi etukäteen.

Meidän tapauksessamme kyseessä oli tällä kertaa Carnegien Africa rahastosta, jota sulautetaan Carnegien Global rahastoon. Suomessa rahaston välittäjä ei tarjoa ko. rahastoa, joten osuudenomistaja ei jatkossa saisi tietää omistustensa arvoa eikä uusia osuuksia voisi merkitä. Seuranta menee siis hankalaksi.

Aiemmin saman kohtalon on kokenut Hansan Keski-Aasia ja Nordean Medica Life Science rahastot. Tämä tapahtuu meille siis kolmannen kerran kymmenessä vuodessa.

Minua ottaa erityisen paljon päähän, että saamme jotain maailmarahastoja, vaikka olemme valinneet tiettyjä rahastoja, koska emme oikeasti halua sijoittaa koko maailmaan, ainoastaan tiettyihin osiin. Ihan joka paikkaan ei ole tarkoituksenmukaista sijoittaa suoriin osakkeisiin.

Olisimme halunneet jatkaa sijoittamista Afrikkaan, joten nyt joudutaan hakemaan tilalle toista vaihtoehtoa. Ehkä parempi niin muutenkin, koska rehellisyyden nimessä, ei tuo Carnegien rahasto ole tuottanut yhtään mitään. Sanoinko jo, että ottaa päähän?

Rahastojen yhdistämiset ja sulauttamiset kuuluu juuri niihin asioihin, joista rahastoyhtiöt eivät mielellään puhu. Taustalla on miltei aina jokin epäonnistuminen, ja tällä tavalla saadaan epäonnistumiset lakaistua maton alle. Hiljalleen poistuu kaikki tiedot lopetetuista rahastoista, ja kukaan ei pääse jälkikäteen tutkimaan miten siihen tultiin. Vain muistot ja mutustelu jää.

Koska päähän ottaa on tehtävä jokin päähänpisto vapautuneilla rahoilla. Saa nähdä kuinka pahasti raha polttaa taskussa, kun rahastoa lunastetaan seuraavan parin viikon aikana.

Svenne Holmström

Kirjoittaja toimii sijoitusvalmentajana, www.holmstromgroup.fi/fi ja Suomen Osakesäästäjien koulutusvastaavana www.osakeliitto.fi/koulutuskiertue