Jälkikäteen tosin jokaisen käänteen syy ja ajoitus on päivänselvää… Tällaista elämä sijoitusmaailmassa on!

Käänteet ovat erittäin hankalasti tunnistettavissa etukäteen. Joskus paha yliarvostus ei yksinään riitä siihen, joskus ongelmat ovat useimmilta piilossa, useimmiten käänteen syy on selkeästi esillä mutta sijoittajat eivät tulkitse sitä ongelmaksi.  Käänne ei tapahdu ennen kuin riittävän moni haluaa käänteen tapahtuvan.

Esimerkki hankalasta tilanteesta Shillerin PE:lla mitattuna on IT-kuplan tunnistaminen. Amerikassa S&P500 indeksin Shiller PE oli historian kolmanneksi alhaisemmalla tasolla vuonna 1982 tasolla 6,6 ja siitä se nousi peräti 44,2 tasolle vuonna 2000. Noin vuonna 1995 Shillerin PE ylitti kaikki aikaisemmat huiput 1929 lukuun ottamatta. Tuo taso ylittyi noin 1998.

Jos olisi myynyt osakkeet arvostustasoihin viitaten vaikkapa vuosina 1995-1998 olisi huikeita tuottoja jäänyt saamatta. Esimerkiksi Nokian kurssi enemmän kuin 50-kertaistui vuodesta 1995 vuoteen 2000. Hyvin moni, tai itse asiassa useimmat muut yhtiöt nousivat reippaasti IT sektorin vanavedessä tuolloin.

Vuoden 2007 finanssikupla oli myös vaikeasti tunnistettavissa. Silloin Shillerin PE oli toki korkea, mutta vuodet 1997-2000 vaikuttivat siihen edelleen. Tavallisilla trailing ja forward PE-luvuilla mitattuna kurssit olivat vain hiukan yliarvostettuja. Moni toki tiesi USA:ssa olevien kiinteistöjen arvojen ampuneen reippaasti yli. Kukaan ei silti voinut aavistaa kuinka pahaa jälkeä tämä loppujen lopuksi aiheutti maailmanlaajuisesti. Jotenkin tuntuu myös jälkikäteen hankalalta yhdistää Floridan tai Nevadan kiinteistöjen hinnat vaikkapa saksalaisten pankkien läheltä piti konkurssitilanteisiin. Olisiko pitänyt ymmärtää globaali vaikutus etukäteen?

Käytännössä rahoitusalalla oli etukäteen jonkun verran tietoa mahdollisista ongelmista, koska näitä surullisenkuuluisia Subprime ja Alt-A lainoja oli paketoitu hyvien lainojen sekaan. Vähän kuin että dieseliä sekoitettaisiin bensaan, mutta vain sen verran, ettei heti synny ongelmia… Joka tapauksessa koko rahoitusala yllätettiin housut kintuissa silläkin kertaa.

Vuonna 2015 olisi ollut parikin hyvää tilaisuutta myydä osakkeitaan. Silloin ensinnäkin poksahti Kiinan osakekupla ja paikallinen indeksi romahti yli 40%. Toiseksi FED ilmoitti sinä vuonna, ettei omaa tasetta tuosta enää paisutettaisi. Olisi luullut, että nämä kaksi asiaa olisivat riittäneet globaaliin epävarmuuteen, ja tämän lisäksi Brexit ja Trumpin valinta vuonna 2016, mutta mikään näistä ei vain johtanut matalasuhdanteeseen. Päinvastoin, näinä aikoina esimerkiksi meidän oma BKT alkoi elpymään vahvasti…

Eivät maailman huolet ihan meiltä ohi menneetkään, OMXH indeksi laski 2015-2016 noin 20% enimmillään, ei sitä ihan romahdukseksi voinut kuvailla näin jälkikäteen. Ennemmin kyse oli hengähdystauosta. USA:ssa sen sijaan laskua ei ollut havaittavissa, FAANG yhtiöt pitivät siitä huolen.

Entä armon vuosi 2018? Syitä mahdolliseen romahdukseen olisi monta. Keskuspankkien tukitoimet ovat loppuneet tai loppumassa. FED:in tase supistuu tällä hetkellä, eli FED myy joukkovelkakirjojaan markkinoille (tappiolla todennäköisesti). USA:n pitkät ja lyhyet korot ovat nousseet selvästi. Euroopassa ei niinkään.

Osakkeiden arvostustasot ovat haastavat. Suomessa yleisindeksi näyttää lokakuun korjausliikkeestä huolimatta kohtuullisen hyvältä, liikutaan edelleen kesän 2017 tasoilla. USA:ssa Shillerin PE on vuoden 1929 tasolla, paljonkin johtuen FAANG yhtiöiden arvostuskertoimien takia. Euroopan indekseissä ei ole juurikaan suuria IT yhtiöitä, sen takia Euroopan arvostuskertoimet ovat maltillisemmalla tasolla. Italian velat ovat holtittomalla tasolla, ehkä tuo on hyvä kandidaatti seuraavan laskun syypääksi?

Alan huippututkijat eivät ole löytäneet romahdusta luotettavasti ennustettavaa salaista kaavaa. Hyviä teorioita on toki löytynyt, kuten käänteinen korkokäyrä, tai luottamusindeksien kääntyminen alas, mutta mikään ei ole toiminut joka kerta ja siten, että romahduksen kohtuullisen tarkkaa ajankohtaa olisi ennustettu. Tästäkin kuulin Sijoittaja 2018 messuilla mielenkiintoisen esityksen.

Koska tulevat romahdukset ja isot käänteet ovat vaikeasti havaittavissa, etsii hyvin moni sijoittaja mahdollisia merkkejä käänteestä. Tutkimalla osavuosiraportteja näitä ei välttämättä löydä. Pörssi enteilee pahat ajat yleensä 6-12kk etukäteen, jolloin pörssiyhtiöiden tulokset jatkavat kasvuaan pörssilaskusta huolimatta. Tuo on hyvinkin luonnollista, ota esimerkkinä vaikkapa Wärtsilä, jonka laitetoimitusten toimitusajat luetaan vuosissa. Tekemistä siis riittää ja tulosta syntyy vaikkei uusia tilauksia tulisikaan.

Lasku vahvistuu, kun tarpeeksi moni sijoittaja luopuu osakkeistaan. Eräs merkittävä alkutriggeri on raskaasti vivutettujen salkkujen pakkomyynnit tai riskien alentamiset. Seuraavaksi varainhoitajat alkavat suojaamaan salkkujaan, joko oma-aloitteisesti tai asiakkaiden vaatimuksesta. Koska alalla vallitsee jonkinlainen laumakäyttäytyminen voi yksittäisen salkunhoitajan vastakkainen näkemys johtaa liialliseen riskinottoon, vaikka hän olisikin oikeassa. Ottaessaan väärän näkemyksen varainhoitaja voi aiheuttaa joko hallinnoitavien varjojen rajun laskun tai johtaa jopa potkuihin.

Seuraavan laskun aikana, sitten kun sen aika on, tulee eräs uusi haaste kuvioon, joka tulee vahvistamaan laskut ennestään. Puhun indeksirahastoista. Nimittäin tänä päivänä markkinoille virtaa enemmän varoja passiivisiin rahastoihin kuin aktiivisesti hoidettuihin. Indeksi ei ota alla oleviin kohteisiin minkäänlaista näkemystä, joten uusi sijoitus indeksirahastoon aiheuttaa ostopainetta alla oleviin kohteisiin indeksin jakauman mukaisesti. Vastaavasti lunastukset aiheuttavat myyntejä. Alla olevien kohteiden ominaispiiretillä ei ole tähän mitään vaikutusta, kun indeksi myy, kaikkia myydään yhtä aikaa.

Siltä osin kun indeksirahastot oikeasti omistavat alla olevat kohteet ja indeksisijoittajat vetäytyvät sankoin joukoin, syntyy todennäköisesti sellaista myyntipainetta tiettyihin kohteisiin joiden ei muuten pitäisi laskea. Tämä toimii melkein kuin ulkomaalaiset sijoittajat Suomen kaltaisilla pienillä markkinoilla. Piensijoittajat ihmettelevät kun laatua myydään halvalla.

Näin myynnit jatkuvat suurin piiretein kaikilta osin, kunnes tarpeeksi moni siirtyy taas ostolaidalle. Tyypilliseen laskuun kuuluu isoja korjausliikkeitä ylöspäin myös, ja sijoittajan on vaikeata tietää mikä näistä on se, joka tulee kestämään. Yleensä laskut kestävät 1,5-3 vuotta, joten kärsivällisyyttäkin vaaditaan. Lokakuun kaltainen pikaromahdus ei isossa kuvassa ole mitään, emmekä tiedä johtaako tämä mihinkään tätä kirjoittaessa.

Jokainen lasku käyttäytyy eri tavalla ja on vaikeata etukäteen tietää mikä loppujen lopuksi tulee olemaan suhdanteen lopun alku. Vahvoja kandidaatteja löytyy aina. Tämän takia sijoittajan on aina hyvä pitää jonkinlaista sotakassaa, jos ja kun ostettavaa alkaa löytymään. Laskuja ei myöskään kannata pelästyä, ne kuuluvat olennaisena osana markkinoiden ominaisuuksiin. Ennustaminen on vaikeata, etenkin tulevaisuuden ennustaminen…

Svenne Holmström

Kirjoittaja toimii sijoitusvalmentajana www.holmstromgroup.com ja lokakuun lasku ei aiheuttanut minkäänlaisia toimenpiteitä omassa salkunhoidossani.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *