Sijoittajan riskienhallintavälineisiin kuuluvat muun muassa allokaatio, hajauttaminen, sijoitushorisontti ja aikahajautus. Tässä keskitytään aikahajautukseen.

Aikahajautus on yksinkertaisimmillaan se, että jaat ostot kahteen erään yhden sijasta ja jätät väliin jokin tietty aika. Mitä useampaan osaan tämän jakaa ja mitä pidemmäksi aikaa tätä tehdään, sitä vähemmän kantaa otetaan ajoitukseen. Eniten kantaa ajoitukseen otetaan luonnollisesti ostamalla (tai luopumalla) vain kerran.

Päätin selvittää, kuinka hyvin ajallinen hajautus toimii ostamisessa. Pörssi nousee yli ajan, joten lähtökohtaisesti liian pitkää aikahajautusta ei varmaan kannattaisi tehdä. Miten kävi?

Valmistelut

Latasin Nasdaq Nordicin kotisivuilta OMXH25 indeksin päätöskurssit mahdollisimman pitkältä ajalta, ensimmäinen havainto on 3.9.2001. Siivosin pois kaikki muut päivämäärät kuin kuun ensimmäinen päivä ja näihin tietoihin tämä selvitys perustuu.

Tein kuvitteellisen 10.000 € sijoituksen jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä ja vertailin sitä aikahajautukseen, jossa samainen summa sijoitettiin 6, 12, 18, 24, 30, 36, 42, 48, 54 ja 60 kk ajalle tuosta päivämäärästä eteenpäin. Ostot tehtiin 6kk välein, näin ollen esimerkiksi 18kk jakautuu neljään ostoon, ensimmäinen nyt, toinen 6 kk päästä, kolmas 12 kk päästä ja neljäs 18 kk päästä.

Määräaikaista ajallista hajautusta ei lähtökohtaisesti toteuteta kuukausiostoilla, koska yksittäinen sijoitus olisi liian pieni ja kulut kasvaisivat kohtuuttomasti. Tässä suhteessa määräaikainen ajallinen hajautus poikkeaa tavallisesta rahastosäästösopimuksesta, jossa sijoitukset tehdään kerran kuussa.

Katsoin, montako indeksiosuutta sijoittaja sai tällä tavalla, ja se määritti, olisiko kannattanut tehdä kertasijoitus vai ajallinen hajautus. Tarkistin kaikki mahdolliset sijoitusjaksot.

Tutkimus

Koska pörssi nousee yli ajan, voidaan olettaa kertasijoituksen olevan pitkällä tähtäimellä järkevin tapa sijoittaa. Näin onkin tilastojen valossa. Mitä pidemmäksi ajaksi hajautetaan ostot, sitä vähemmän hyötyä aikaansaadaan. Alla olevassa taulukossa kuvaillaan montako osuutta enemmän kertasijoittaja saa keskimäärin (aritmeettinen keskiarvo) prosenteissa aikahajauttajaan nähden.

Aikahajautusjakso Osuuksien ero
6 kk 4,09 %
12 kk 8,22 %
18 kk 12,93 %
24 kk 17,81 %
30 kk 22,89 %
36 kk 28,32 %
42 kk 33,88 %
48 kk 39,67 %
54 kk 45,48 %
60 kk 51,27 %

Voidaan todeta, että totaalinen murskavoitto kertasijoittajan eduksi. Mutta jos lopetetaan tähän, saadaan virheellinen kuva todellisuudesta. Aikahajauttaja voi nimittäin vetää pidemmän korren isollakin erotuksella kertasijoittajaan. Tässä tutkitaan aikahajautusta suhteessa kertasijoittamiseen eri ajanjaksoilla. Erotus edelleen kertasijoittajaan nähden, ja plusmerkkinen prosentti tarkoittaa montako osuutta enemmän kertasijoittaja saa aikahajauttajaan nähden prosentuaalisesti. Negatiivinen prosentti tarkoittaa, että aikahajauttaja olisi saanut enemmän osuuksia vastaavalla prosentilla. Ajallisesti asiaa tarkistetaan ensimmäisestä sijoituksesta.

12 kk

Minusta 12 kk on melko lyhyt aika, jos haluaa hajauttaa riskisijoituksia ajallisesti. Sen näkee suoraan esimerkiksi pörssikursseja tuijottamalla. Kun pidentää tarkastelujakso yhdestä vuodesta kahteen vuoteen saadaan paljon enemmän liikettä aikaiseksi.

18 kk

Pane merkille, miten skaala muuttuu 12 kk verrattuna, varsinkin tilanne finanssikriisin ympäri mahdollistaa hajauttajalle melko pitkältä ajalta hyviä tuottoja.

24 kk

Itse suosittelen kursseillani aikahajauttamaan riskisijoitukset 18-36kk ajalle painottuen 18-24 kk ajalle.

30 kk

Edelliseen 24kk jaksoon verrattuna huomataan, että aikahajauttajalle pedataan paremmat lähtökohdat yhä pidemmälle ajalle erikoistilanteiden aikana. 30 kk vaikuttaa olevan parempi aikahajautus kuin 24kk, eikä se ole suuri ihme. Jos markkinoilla tapahtuu enemmän ikäviä asioita voi tilanne venyä ja tämä sataa aikahajauttajan laariin.

36 kk

Tässäkin sama huomio kuin edellisessä kuviossa, erikoistilanteet, eli laskusuhdanteet eivät yksinkertaisesti mene ohi ihan nopeasti.  Vaikka kertasijoittaja voi tässä ja edellisessä kuviossa saada jopa 60% enemmän osuuksia parhaimmassa tapauksessa on syytä palauttaa todellisuudentaju maan pinnalle. Kuinka moni osasi ensinnäkin malttaa odottaa ja toisekseen ostaa nimenomaan maaliskuussa 2009 koko rahalla? Kun veri on virrannut kaduilla jo puolentoistavuoden aikana, on useimpien sijoitusinto melko matalalla tasolla.

Tämän huomasin itsekin silloin. Siihen aikaan toimin sijoitusasiantuntijana pankissa ja oli melko samantekevää mitä sanoi osakkeiden halpuudesta Lehman Brothersin konkurssin jälkeen syksyllä 2008.  Ketään ei kiinnostanut. Loppuvuoden 2009 nousun aikana sekä minun, että todella monen muun paras arvaus oli double-dip, ja siihen oli paljon hyviä perustelujakin. Double-dip ei koskaan tullut vaan keskuspankit iskivät bazookalla ja maailma pelastui. Bazooka termiä käytettiin tosiaan siihen aikaan.

Aikahajautus ei olisi ollut kovinkaan huono idea silloin, olkoonkin, että alla olevan kuvan perusteella kertasijoittaja olisi tienannut eniten. Tilanne oli todella sekava, mutta sekä kertasijoittaja, että aikahajauttaja olisivat menestyneet varsin hyvin markkinoilla, näin jälkikäteen tarkasteltuna.

60kk

Itse en suosittele hajauttamaan ajallisesti liian pitkäksi ajaksi, sillä pörssin tilastot ovat armottomia. Vain harva 5-vuoden jakso päättyy miinukselle. Näin pitkiä jaksoja tulee valita todella harkiten, esimerkiksi pitkäksi venyneen nousun jälkeen. Tämänhetkinen tilanne on tästä oikein oiva esimerkki, takana on peräti 12 vuoden nousuputki, joskaan sen jatkumisesta ei ole mitään esteitä. Koska historia on meillä aina tiedossa, on tämä tieto koko ajan käytettävissä sijoituspäätöstä tehdessään.

Aikahajauttaja tulee saamaan todella hyvän lopputuloksen, jos markkinat kääntyvät hajautusjaksolla alaspäin ja nähdään perinteinen laskusuhdanne. Kaikissa muissa tapauksissa tämä on silkkaa rahan haaskausta.

Tämä 60 kk sijoitusaika antaa myös toisen mielenkiintoisen havainnon. Katso tarkasti, miten tilanne kehittyi 2004-2005. Kertasijoituksen järkevyys suli käsiin nopeasti kauan ennen kuin käänne markkinoilla tapahtui. Tilanne saattoi näyttää hyvältä syksyllä 2007 vaan ei enää puolitoista vuotta siitä. Ennen käännettä alas kertasijoittaja todellakin pystyi paukuttamaan henkseleitään, vasta sen jälkeen kertasijoittaja sai epäonnistuneen ajoituksen lyhyen oppitunnin.

Mitä tästä opitaan?

Edellisen parin kolmen vuoden aikana molemmat sijoitustavat ovat toimineet suunnilleen samalla tavalla, toki riskimielessä aikahajauttaja on saanut parempaa riskikorjattua tuottoa.

Tämä 12 vuoden yhtäjaksoinen nousu on poikkeuksellisen pitkä eikä vastaavia tilanteita ole esiintynyt kovin monta. Kaikkien nousujen äiti oli 1982-2000, yhteensä 18 vuotta. Pitkä yhtenäinen nousu saa ajallisen hajauttamisen näyttämään melko turhalta. Finanssikriisin edeltävä nousu oli sen sijaan vain 4-5 vuotta pitkä. Itse en olisi koskaan voinut kuvitella, että keskuspankit jatkaisivat markkinoiden tukemista niin vahvasti kuin ovat, jos tätä olisi minulta kysytty vuonna 2011, kymmenen vuotta sitten.  

Aikahajauttaminen ei aina kannata. Suurin syy tähän on tilastotiede, jossa on todettu, että pörssi nousee yli ajan. Pörssi nousee noin 70 % vuosista, ja laskee noin 30 % vuosista. Tämä tukee kertasijoittamista, myös silloin kun syklien pituudet ovat lyhyempiä.

Sen sijaan kertasijoitus vuonna 2000 OMXH PI, eli Helsingin yleisindeksiin ei olisi todellakaan kannattanut. Poikkeuksellisesti sijoittaja olisi edelleen tappiolla jos näin toimi. Pidempiäkin erittäin huonosti tuottavia jaksojakin löytyy. Räikein esimerkki huonosta ajoituksesta taitaa olla sijoitus amerikkalaiseen pörssi-indeksiin vuonna 1929. Tuotto oli lievästi inflaation yläpuolella, jos tarkastushetkenä käytettiin vuoden 2009 finanssikriisin pohjalukemia.

Meidän pitää palauttaa mieleen tosielämä, jossa sijoituspäätös tehdään tulevaa tietämättä. Sijoittaminen on aina sarja valistuneita arvauksia. Sijoittaja voi vaikuttaa omaan riskinottoon hajauttamalla ostokset yli ajan. Minusta näin tulee lähtökohtaisesti aina toimia riippumatta tämän tutkimuksen tuloksista.

On muistettava, että joka päivä joku ostaa osakkeita ja aina on joukko sijoittajia, jotka joutuvat pettymään. Mutta pettymykset olisivat pienempiä, jos sijoitukset hajautettaisiin edes osittain osiin ajallisesti.

Tässä tutkimuksessa käytiin läpi sijoittaminen vain indeksin näkökulmasta, mutta oikeassa elämässä osakesijoitukset tehdään oikeisiin yhtiöihin. Yhtiöt ovat huomattavan erilaisia, eikä ole odotettavissa, että yhtiöt nousevat indeksin mukaisesti, eivätkä kehity aina edes indeksin suunnan mukaisesti.

Koska meillä on aina historia tiedossa voimme katsoa taaksepäin miltä maailma on näyttänyt sijoitushetkeen asti. Se voi antaa kallisarvoisia vinkkejä tulevaan. Aikahajauttaminen toimii erinomaisesti korkean volatiliteetin aikana, eli kun epävarmuus kasvaa ja kun nousu on kestänyt jo vuosia. Aikahajauttajakin joutuu ottamaan kantaa tulevaan niin kuin kertasijoittajakin. Aikahajauttaja ei välttämättä odota laskua, vaan ottaa arvojen heilunnan huomioon sijoituspäätöstä tehdessään.

Suosittelen lähtökohtaisesti hajauttamaan osakeostokset 18-24kk ajalle.

Svenne Holmström

Sijoitusvalmentaja ja -kouluttaja