Osakesäästötili (jäljempänä OST) astuu voimaan 1.1.2020, ja kaupankäynti sillä alkaa 2.1.2020. Uudistus on pitkään odotettu ja hyvinkin tervetullut! Listaan tässä 10 syytä minkä takia osakesäästötiliä kannattaa avata tavallisen arvo-osuustilin (jäljempänä ao-tili) sijaan.

  • 1. Verojen maksaminen siirtyy tulevaisuuteen, aidosti korkoa korolle

Koko OST:n ideana onkin siirtää suorien osakkeiden verokohtelu rahastojen ja muiden sijoitustuotteiden rinnalle. OST toimiikin ihan kuin mikä tahansa osakerahasto. Verot maksetaan jos ja kun jotain nostetaan ulos, mutta siihen asti nautitaan korkoa korolle tekijästä. Tuoton saamistavalla ei ole siis mitään merkitystä, voit trejdata tai holdata mielesi mukaan.

Osinkojen verotus on huokeampi ao-tilin kautta, mutta korkoa korolle tekijän takia ero kaventuu ja kääntyy lopulta OST:n eduksi joidenkin vuosien päästä, toki riippuen osinkotuotosta. Kymmenen vuoden päästä ostohetkestä ao-tilin kautta on mahdollista hyödyntää hankintameno-olettamaa, joka on 40% myyntihinnasta (kaupankäyntikuluja ei saa vähentää). Tämä kääntää erittäin hyvin nousseiden osakkeiden etu ao-tilin eduksi. Mutta tässä piilee ajatusharha.

On totta, että pitkäaikainen omistaja voi luopua osakkeistaan huokeammalla verotuksella, mutta mikä on seuraava liike? Mikäli varat sijoitetaan uudestaan, on vero napsahtanut, joka taas on pienentänyt uudelleensijoitettavan summan. OST:n kautta näin ei tapahdu, vaan rahat siirtyvät kokonaisuudessaan seuraavaan/-iin kohteeseen/kohteisiin. Mikäli varat kulutetaan voittaa ao-tilin kautta toki. Tämäkin hyöty poistuu, kun aikaa on riittävästi, korkoa korolle tekijän takia, OST:n eduksi.

  • 2. Kauppojen ilmoittaminen helpottuu

OST:n kautta kauppoja ei itse asiassa ilmoiteta lainkaan verottajalle, eikä kaupoilla ei ole käytännössä mitään merkitystä verojen kannalta. Koska kaupankäynnistä ei seuraa verotettavaa, ei tällä ole merkitystä. Nostovaiheessa vain koko tilin kokonaistuloksella on merkitystä.

Laki jopa vaatii, että palveluntarjoajan on OST:ssä pidettävä kirjaa kaikista kaupoista, toisin kuin ao-tilin kautta, jossa vastuu on aina verovelvollisella.

  • 3. Fuusioiden, diffuusioiden ja muiden järjestelyjen verokohtelu helpottuu

Vuonna 2013 YIT jakautui kahteen eri yhtiöön; YIT ja Caverion. Mikäli hankinta tapahtui ennen jakautumista on aina jännä paikka selvittää minkälainen hankintahinta näille eri yhtiöille tulikaan. Joskus tieto on helposti selvitettävissä, mutta kun aika vierähtää unohtaa jopa Google miten yhtiön hankintahinta laskettiinkaan. Monelle sijoittajalle syntyi todellista tuskaa selvittäessään Nordean hankintahintaa, kun aikanaan on ostettu SYP:n tai KOP:n osakkeita. Toinen näistä saattoi pitkään olla reilusti pakkasella, ja ellei paperit olleet tallessa saattoi verottaja tulkita jopa tappiolliset luovutukset voitoiksi.

Toinen vaikea tilanne on, kun yhtiö maksaa osinkoa toisen yhtiön osakkeina. Näin tapahtui ainakin kahdesti tänä vuonna, kun Fiskars jakoi Wärtsilän osakkeita ja Sampo Nordean osakkeita osinkoina. Näistä tulee vielä verot maksettavaksi vuonna 2020.

OST:ssä tarkkaa hankintahintaa ei tarvitse selvittää erikseen, on samantekevää mikä hankintahinta on. Hankintahintaa tarvitaan käytännössä vain verotuksellisista syistä. Seurannan kannalta on samantekevää millä hinnalla Sinä olet ostanut mitäkin. Koska tämä tieto on vain sinulla, ei tästä ole mitään hyötyä muille sijoittajille, joten tällä tiedolla ei ole minkäänlaista merkitystä Sinullekaan. Merkitystä on vain sillä, minkä verran sinulla on missäkin kohteessa. Siitä ne tuotot (tai tappiot) muodostuvat.

  • 4. Sijoittajan fokus siirtyy salkun rakenteeseen

Pitkäaikainen sijoittaja voi löytää itseään tilanteesta, jossa jokin yhtiön osakekurssi on noussut todella paljon, ja alkaa hallitsemaan salkun kokonaisuutta melko paljonkin. Verojen takia yhtiöstä ei mielellään luovuta, edes osittain, vaikka yksi jos toinenkin hälytyskello alkaa soimaan. Verovelan takia kurssi saa tippua paljonkin, ennen kuin myynti olisi kannattava. Tähän tilanteeseen tullaan todella helposti, riittää että, joku isompi omistus alkaa keulimaan ja kohta yksittäinen osake edustaa 20-30% tai jopa enemmän salkusta.

OST:ssä verotus ei ole myynnin esteenä. Sijoittaja voi muokata salkkuaan vaikkapa päivittäin, jos siltä tuntuu. Näin ollen, sijoittajan huomio keskittyy vain ja ainoastaan omistuksiin. Satoja prosentteja nousseiden yhtiöiden pitkäaikaiset omistajat tunnistavat tämän tilanteen varsin hyvin. Hajautus ja salkun tasapainottaminen ei oikein nappaa, jos tämä maksaa tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia euroja.

  • 5. Salkun siirtäminen toiselle palveluntarjoajalle helpottuu

Tällä hetkellä palveluntarjoajien palveluhinnastosta löytyy siirtohintoja, kun sijoittaja päättää vaihtaa OST:n palveluntarjoajaa. Tätä voidaan tulkita siirron esteeksi. Siirtohinta on kuitenkin pieni siihen verrattuna, että pyydät uutta palveluntarjoajaa päivittämään ao-tilin hankintahinnat. Ao-tilin siirron yhteydessä hankintahinnat ja -erät eivät nimittäin siirry ao-tilin mukaan. Esim. Nordnetiin pystyt vain kirjaamaan keskihankintahinnan, joka on arvoton tieto edes verotuksen näkökulmasta, jos osakkeita on hankittu eri aikoina.

Jos unohdat tulostaa tai tallentaa nämä saat ne jälkikäteenkin selville, mutta luovuttajapankki veloittaa selvitystyöstä varsin tuhtia tuntihintaa. OST:ssa hankintahinnat ja koko tilin historiatiedot siirtyvät uudelle palveluntarjoajalle, koska laki niin vaatii.

  • 6. Verojen suunnitteleminen, kotimaiset osakkeet

Vuodesta 2016 alkaen astui voimaan uudistus, jossa sijoittaja sai vähentää luovutustappioitaan muista pääomatuloista. Sijoittaja on voinut myydä tappiollisia osakkeita vähentääkseen osinkoveroja. Mikäli toimenpiteellä on vain verotuksellinen syy, on samat osakkeet ostettu takaisin seuraavana päivänä markkinoilta. Tästä on siten syntynyt sekä myynti- että ostokuluja jokaista yhtiötä kohden. Tällaisen menettelyn kautta saatu rahallinen hyöty realisoituu vasta seuraavana vuonna, kun veronpalautukset maksetaan tilille.

OST:ssä kotimaisista osingoista ei makseta veroja, joten verojensuunnittelun tarve vähenee ainakin osakkeiden osalta. Tarve esiintyy edelleen, mikäli sijoittajalla on rahastoja, asuntoja tai muita sijoituskohteita, jolloin on syytä tarkoin harkita jokaisen toimenpiteen toimivuutta kokonaisuuden kannalta.

  • 7. Ulkomaiset osinko-osakkeet kannattaa valita tarkasti

Ulkomaisten osakkeiden verotus seuraa verosopimusta, ja niissä ei OST:ä mainita. Näin ollen pääsääntönä voidaan pitää, että osingoista pidätetään 15% lähdeveroa. Tästä aiheutuu hiukan ylimääräistä työtä sijoittajalle. Jos passiivisesti omistaa maksaa tämän, mutta etu on edelleen 10,5%-yksikköä ao-tiliin verrattuna (osinkovero 25,5%, ja 28,9% yli 30.000€ osalta).

Koska kaupoista ei makseta veroja, on mahdollista luopua osakkeesta yhtiökokouspäivänä (tai päivää ennen irtoamispäivää) ja ostaa nämä takaisin irtoamispäivänä. Monesti osinkodippi onkin enemmän kuin itse osinko, jolloin saa mahdollisuuden hankkia osakkeet takaisin halvemmalla. Osinkodipin laajuus paljastuu toki aina jälkikäteen, jota sijoittajan tulee huomioida.

Tästä syntyy kuitenkin kaupankäyntikuluja, joten kaupankäyntikulut eivät saa syödä koko mahdollisesti saatavissa olevan hyödyn. Yhtiön tulee siis maksaa osinkoaan kerran vuodessa, ja osinkotuoton saisi olla keskimääräistä korkeampi. Tällöin välttyy myös esim. Saksan ja Tanskan erikoisista osinkoverokohteluista. Kaupanteosta ei synny verotettavaa tuloa, vain kaupankäyntikustannuksia.

Jos ostaa osakkeita maasta, jonka kanssa Suomella ei ole verosopimusta, olisi osinko lähtökohtaisesti ao-tilissä ansioverotulonalainen, mutta OST:ssä veroton. Toki tällainenkin maa voi periä mitä vain lähdeverona, joten tarkkuutta näiden kanssa.

  • 8. Epälikvidien yhtiöiden omistaminen on mahdollista samoin ehdoin kuin ao-tilissäkin

Mikäli OST:n omistaja kuolee, on mahdollista siirtää OST:n osakkeet perinnönjaossa pesän osakkaiden omille ao-tileille, ei siis osakkaiden OST:lle. Näin ollen ei ole pakko myydä osakkeita, vaikka OST lakkaa. Jos kyseessä epälikvidistä yhtiöstä, olisi varsin epävarmaa miten hiukan suurempia eriä saadaan myytyä. Siltä osin OST ei poikkea mitenkään ao-tilistä kuolemantapauksessakaan.

  • 9. Tappioiden vähentäminen

Jos on kuitenkin niin, että tekee osakkeissa tappioita parhaasta yrityksestä huolimatta vetää OST jälleen pidemmän korren. Jos koko OST tappiollinen, eli kokonaissumma vähempi kuin siihen sijoitettu summa on mahdollista lopettaa koko tili, jolloin tappio on sinä vuonna ja siitä 10 vuotta vähennyskelpoinen muista pääomatuotoista. Jos kyseessä rökäletappio voi olla vaikeata saada tarpeeksi paljon tuottoja ajoissa pienentyneellä pääomalla, koska suorassa sijoittamisessa tappio on vähennyskelpoinen vain seuraavat 5 vuotta.

OST:ssä ei itse asiassa ole mitään aikarajoja tappioiden kuittaamiseksi. Jos teet tappiota, voit odottaa vaikka kuinka kauan, että saat rahat takaisin, koska kaupat ovat verottomia. Tappio on tappio vain siinä vaiheessa, kun OST:stä nostat jotain ulos koko tili ollessaan tappiolla. Ennen sitä tappio muistuttaa tappiolla olevaa osakerahastoa. OST:n verokohtelu antaa enemmän liikkumavaraa ja mahdollistaa monenlaista suunnittelua.

  • 10. Poliittinen riski

Pääomaverotus on ollut jatkuvan kiristämisen kohteena ja pääomaverotuksemme on kansainvälisesti varsin kireällä tasolla. Siitäkin huolimatta moni puolue ja poliitikko haluaisi kiristää verotusta yhä enemmän. Jos miettii, miten verotus on muuttunut, on jokainen pitkäaikainen sijoittaja ollut poliittisen riskin kohteena tässä. OST ei poikkea tästä mitenkään. Jos yleinen pääomaverokanta nousee, nousee vastaavasti OST:n verot nostettaessa myös. Osinkovero kiristyisi vastaavasti.

Lähtökohtaisesti haluttiin lainvalmistelussa tuoda osakkeet samalle viivalle rahastojen kanssa, näin ollen OST:n verotusta tai ehtoja ei ainakaan helposti ole peukaloitavissa. Poliittinen riski kohdistuu lähinnä talletuskattoon, joka tällä hetkellä on 50.000€. On vaikeata kuvitella miksi tuo olisi pienempi koska se toimisi samalla jarruna uusille osakesijoittajille. Kun talletuskatto on täyttynyt, avataanko silloin ao-tili vai jatketaanko muilla tuotteilla? Kahden osakesalkun pyörittäminen ei kiinnosta useimpia voisi kuvitella. Jos näin tapahtuu ovat taas poliittiset tavoitteet kansankapitalismin edistämiseksi jälleen hakusessa. Poliittinen riski kohdistuu siis enemmän koko pääomaverotukseen kuin yksittäiseen tuotteeseen.

  • 10+1 Bonusetu, voit maksaa selvästi enemmän osinko-osakkeista, niin kuin kansainväliset sijoittajatkin

Pörssiyhtiön osingosta 15% on verovapaata ja 85% pääomaveronalaista kun omistajana toimii yksityinen piensijoittaja. Käytännössä 25,5% brutto-osingosta menee valtiolle ja 74,5% sijoittajalle, joka vastaavasti pienentää sijoittajan saamaa osinkotuottoa vastaavasti. Mikäli osinkotuotto on 5% saisi sijoittaja verojen jälkeen käteen 3,725 %.

OST:ssä netto-osinkotuotto onkin sama kuin brutto-osinkotuotto. Jos sijoittaja edellä mainitussa esimerkissä olisi edelleen valmis saamaan samasta yhtiöstä 3,725 % osinkoa voisi hän maksaa yhtiön osakkeista n 34% enemmän. Jos saman yhtiön osake maksaisi ennen 10€/kpl ja brutto-osinko olissi 0,50€, olisi OST:n kautta sijoittava valmis maksamaan samasta yhtiöstä 13,40€. Osinko olisi edelleen 0,50€, mutta tämä edustaisi enää n 3,73% osinkotuottoa. Suoran omistajan netto-osinkotuotto alkaisi jo siinä vaiheessa 2:lla…

Sijoittajan saama suhteellinen tuotto ei siis muuttuisi nykyisestä, mutta yhtäkkiä piensijoittaja voi tarkastella sijoituskohteita suursijoittajan silmin, ja melkein kaikki osinkoyhtiöt näyttäisivät puolihalvoilta. Tätä on syytä muistaa, kansainväliset suursijoittajat eivät maksa mitään osinko- tai muitakaan veroja Suomeen.

Svenne Holmström

Kirjoittaja toimii sijoitusvalmentajana sekä Suomen Osakesäästäjien koulutusvastaavana

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *