Tänään tuli julki Nokian Q2 tulos, ja käytännössä se oli pettymyksiä täynnä. Niinpä pessimistit ovat tätä kirjoittaessa niskan päällä, kurssi tultua melkein 10% alas. Samaan aikaan Consti ja Metso puolestaan nousevat reippaasti.

Osakesijoittajan tärkein riskienhallintaväline on hajautus. Jos salkun ainoa yhtiö olisi Nokia, olisi salkku pahasti miinuksella tällä hetkellä, toisaalta jos Nokian sijaan Metso olisi valintamme olisi tämä päivä huomattavasti parempi. Kun molempia löytyy salkusta, on salkun kokonaisheiluntaa selkeästi pienempi kuin yksittäisen osakkeen heiluntaa.

Sijoitusoppien mukaan täydellinen hajautushyöty saavutetaan, kun salkussa on noin 10-15 yhtiötä. Tuosta jokainen uusi yhtiö toki antaa hiukan hajautushyötyä, mutta samalla se aiheuttaa todella paljon työtä ja seuraamista saavutettuun hyötyyn verrattuna.

Helposti menee niin että salkussa on parikymmentä yhtiötä, ja hännästä ei ole mitään hyötyä. Salkkua dominoi 3-4 yhtiötä, loput ovat käytännössä silmälumetta. Ellei tilanne ole tämä, siitä tulee tällainen ajan myötä kun tietyt osakkeet menestyvät muita paremmin ja veroseuraamusten takia näitä omistuksia ei kevennetä. Tällaisia salkkuja löytyy kaveripiiristä.

Itse käytän salkunrakentamisessa kehittämääni 6:1 sääntöä. Yksinkertaisuudessaan tämä sääntö tarkoittaa sitä, että salkun suurin omistus (ja toimiala) voi olla enintään 6X pienimmän omistuksen verran. Jos salkun pienin omistus on vaikkapa 1000€ olisi suuriman oltava enintään 6000€.

Jos jokin yhtiö menestyy huonosti, eli menee tuon rajan ulkopuolelle, joutuu harkitsemaan sen osaa salkussa. Onko se myyntipaperi, vai pitääkö lisätä, vai johtuuko sen pieni osa salkusta suurimman yhtiön hyvästä menestyksestä?

Minusta jokaisen salkkuun tulevan yhtiön tulee tuoda mukanaan jokin käytännön hyöty. Monesti nähdään esimerkiksi sijoitusrahastoissa että 10 suurimman yhtiön osa salkusta on 50-60% ja sitten on vielä 80 yhtiötä lisää. Mikä se suuri hyöty hännästä silloin onkaan, jos osakevalinta osuisikin oikeaan? Ei mitään.

Näin ollen, mikäli 6:1 sääntöä noudatetaan ja salkussa olisi tasan 20 yhtiötä olisi teoriassa suurimman yhtiön painoarvo 24% salkusta ja jokaisen 19 muun 4%. Tällaista salkkua ei varmaan kukaan rakenna.

Kun analysoin omaa osakesalkkuani, totean, että suurin omistukseni edustaa 12,9 % salkusta ja pienin 4,1 %. Salkussa on tällä hetkellä 14 kohdetta. Suurin toimiala edustaa 18,3 % salkusta ja pienin 4,2 %. 6:1 sääntöä noudatetaan todella hyvin sekä osakekohtaisesti että toimialakohtaisesti.

Koska pienin omistus on 4,1 % on sillä rahallistakin merkitystä. Mikäli tämä yhtiö kaksinkertaistuu, saan siitä hyötyä selvästi enemmän kuin jos se olisi vaikkapa 1%. Toisaalta mikäli suurin omistus puolittuu en täysin tuhoa salkkuni. Valinnoillani pitää olla merkitystä, muuten voisin ihan hyvin olla indeksisijoittaja.

Koska 6:1 on nyrkkisääntö, joudun siis keräämään keräämään 1/6 verran isoimman yhtiön arvosta, mikäli haluan ostaa jotakin uutta salkkuun. Jos sijoitan tuota pienempää summa, lisään siis omistukseni johonkin salkussa jo olevaan yhtiöön, tai korvaan jotakin yhtiötä toisella yhtiöllä. Näin ollen joudun tarkkaan harkitsemaan, haluanko oikeasti ostaa jotakin uutta salkkuun.

6:1 sääntö toimii myös edunvalvojana. Ajatellaan, että eteen sattuisi erinomainen tilaisuus ostaa jotakin, jokin ”täysin takuuvarma” juttu. Helposti laittaa liikaa tällaiseen ja joutuu pettymään myöhemmässä vaiheessa. Pystyn siis ottamaan reilusti näkemystä, niin halutessani, mutta tämä sääntö estää minua ottamasta ne typerimmät riskit.

Suurimmat rökäletappioni matkan varrella ovatkin syntyneet, kun sääntöä ei ole noudatettu. Vuonna 2007 salkkua hallitsi Salcomp josta tuli todella kallis oppitunti, myöhemmin oli Seadrillin vuoro sotkea kuviot. Toki suurimmat tuototkin ovat tulleet rikkomalla sääntöä, silloin kyseessä ovat olleet Saunalahti ja Sponda. Ehkä pitäisi vain välttää sijoittamasta suuria summia yhtiöihin, joiden ensimmäinen kirjain on S…

Koen, että 6:1 sääntö toimii hyvin. Jokaisella omistuksella on käytännön hyöty ja riskit pysyvät hallinnassa. Lisäksi salkkuun ei tule liikaa yhtiöitä, jotka aiheuttaisivat ylimääräistä seurantaa ja työtä.

Svenne Holmström

Kirjoittaja toimii sijoitusvalmentajana www.holmstromgroup.com

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *