Nordea julkisti tällä viikolla Taloustutkimuksella teettämäänsä tutkimusta suomalaisten innosta sijoittamaan. Olipa kerrassaan surullista luettavaa…

Tutkimukseen osallistui 1067 suomalaista josta 735 naista ja 330 miestä, ajanjaksolla 1.-6.3.2018 Taloustutkimuksen Internet-paneelissa.

Näistä kaikista vastaajista 27% eivät sijoita, yhteensä 286 henkilöä. 83 % kertoi, että suurin syy miksei sijoita on se, ettei ole ylimääräistä rahaa sijoitettavaksi! Näiltä kysyttiin myös, onko ”kaikilla”, siis ihan jokaisella, vastaajan mielestä mahdollisuus sijoittaa, niin vastaus oli musertavaa, sillä niistä jotka eivät tällä hetkellä sijoita vain n 9% katsoi, että kaikki voisivat sijoittaa. Se että reilut 40% niistä jotka sijoittaa uskoo, että kaikki voisivat sijoittaa ei lämmitä erityisen paljon, koska tämä tarkoittaa, että 60% niistä jotka säästää on sitä mieltä, että kaikki eivät voi säästää. Uskomaton luku.

Tiedotteesta löytyy myös varsinainen pommi, sillä tiedotteen mukaan yli 80.000 euroa vuodessa tienaavista 62% niistä jotka eivät sijoita, listasivat rahan puutteen syyksi! Toki ote on varmaan muutamia henkilöitä (raportista ei käy ilmi), mutta silti.

Tarina niistä jotka eivät sijoita jatkuu siten, että 18-24 vuotta vanhat (28kpl) kokivat muita selvästi suuremmaksi esteeksi, etteivät tiedä mihin sijoittaa tai ettei heillä ole tarpeeksi tietoa tai osaamista.

Kun mukaan otettiin koko ote, eli 1067 suomalaista, löydetään mielenkiintoinen, toisaalta luonnollinen tulos. Nuorista (18-24) vain 40% kokivat, että on ”riittävästi” tietoa sijoituskohteista, mutta jokainen ikäryhmä osaa hiukan enemmän ja 60% 65-79 vuotiaista koki jo, että on ”riittävästi” tietoa. Toisin sanoen 60% nuorista, 50% keski-ikäisistä ja 40% eläkeiässä olevat eivät tiedä ”riittävästi” sijoittamisesta!

Mikä kokonaiskuvassa mättää? Luulisi, että nuoremmat kouluja juuri käyneet (tai parhaillaan käyvät) osaisivat enemmän sijoittamisesta kuin vanhemmat. Ajatukseni tästä perustuu siihen, että ennen vuosituhannen alkua, IT-kuplan esivaiheita lukuun ottamatta, ei ollut erityisen mielekästä puhua säästämisestä, sijoittamisesta puhumattakaan.

Tässä suhteessa maailma on muuttunut, sijoittamisesta on tullut Internetin tiedonsaannin myötä arkipäiväisemmäksi. Silti tämän tutkimuksen mukaan vanhemmat osaavat nämä paremmin kuin nuoret. Tämä kielii siitä, että kouluissa ei todellakaan opeteta sijoittamaan tai muutenkaan arkitalousasioita. Kansantaloutta opetetaan ainakin lukioissa, mutta linkki omaan kulutus-, talous- ja säästämistottumuksiin jää puuttumaan.

Kävin aiemmin viikolla puhumassa sijoittamisesta ryhmälle nuoria, ja piruittain kysyin heiltä moniko säästää. Vajaa puolet käsistä nousivat pystyyn. Yksi myönsi, että hänen kohdallaan suurin syy liittyi riskiin, hän koki, että arvonheilunta oli hänelle ainakin tähän asti ollut ylivoimainen este.

Suomalaiset ovat tosiaan riskin karttajia. Tilastokeskuksen mukaan, kotitalouksien rahoitusvarat oli vuoden 2017 lopussa 307,9mrd josta noin 35mrd€ oli pörssiosakkeissa ja vastaavasti reilut 20mrd sijoitusrahastoissa. Tuo osakepotti edustaa noin 12% kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta. Se kertoo paljon suomalaisista.

Selvä asia on ainakin se, että useimmilla päätös siitä, sijoittaako vai ei on täysin valintakysymys. Voit panostaa matkailuun mieluummin kuin säästää tai ostaa uudempi auto mieluummin kuin sijoittaa. Helposti kysymysasetelmasta syntyy keinotekoinen vastakkainasettelu, tyyliin ”en ilmeisesti voi matkustaa kun joudun säästämään”.

Elämä ei ole mustavalkoinen. Luopumalla edes hiukan kulutuksestaan tai hankkimalla lisätuloja voisi periaatteessa valtaosa suomalaisista säästää ja sijoittaa. Veikkaan että melkein jokaiselta (yli 99%) onnistuu vaikkapa 20€/kk, ja samalla väitän, että yli 80% työssäkäyville onnistuu ainakin 100e/kk.

Silti ei auta vaikka kaikilla olisikin taloudellinen mahdollisuus säästää ja sijoittaa. Jos osaaminen ontuu ei sijoittaminen ole erityisen mielekästä. Ihminen on luonteeltaan keräilijä ja silloin kun sijoitukset menevät miinukselle on useimpien mielestä tunne samanlainen kun joutuisi luopumaan jostakin tavarasta kotona, josta ei välttämättä haluaisi luopua.

Näin ollen kartamme riskiä ihan vain sen takia, ettemme välttämättä ymmärrä riskin päälle. Itse olen ollut tällä alalla sen verran kauan mukana jo, että ymmärrän että riski on vain työväline vaurastumisen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä työvälinettä voisi verrata vaikkapa vasaraan tai sahaan. Nekin ovat kohtuullisen vaarallisia työvälineitä, mutta niillä mahdollistetaan talon rakentamista.

Kehitys tällä alalla on ollut nopeata ja uusia sijoitusinnovaatioita tulee tiuhaan tahtiin. Nuoria kiinnostaa bitcoinit, koska osakkeet ovat ”vanhojen ukkeleiden hommia”. Siinä mielessä uusien sijoitustuotteiden ”seksikkyys” on kehittynyt selkeästi nopeammin kuin perusasioiden koulutus. Hypätään siis teorian ohi, koska sitä ei juuri ole, ja siirrytään saman tien kiinnostavaan tuotteeseen.

Pankeilla on ollut valtava tiedottamisrooli sijoitusasioissa edelliset 20 vuotta, kun harva muu on viitsinyt kouluttaa porukkaa henkilökohtaisesti. Vaikka rahastot maksavat jotain, ja eivät aina voita indeksiä on näistä puhuttu todella paljon asiakkaiden kanssa vuosin saatossa, ja onkin saatu porukkaa sijoittamaan enenevässä määrin. Melko tärkeätä työtä ovatkin tehneet.

Silti voisi kysyä miten tämä toimisi muualla, esimerkkinä otettakoon autokauppa. Jos autokouluja ei olisi, niin miltä neuvonta autokaupoissa näyttäisi? ”Jaaa, siedät vähän enemmän riskiä, sulle vaikkapa Porsche, mutta kaverille ei suositella litran koneella varustettua Rellua enempää. Sitten vain ajaamaan ja nauttimaan matkanteosta”? Mitenköhän siinä kävisi…?

Asetelma jää tosiaan puolitiehen. Minusta kouluihin pitäisi ottaa enemmän talousopetusta. Pörssisäätiö tekee tässä asiassa harvinaisen arvokasta työtä. He kouluttavat lukiolähettiläitä jotka sitten lähetetään peruskouluun viemään sijoittamisen sanaa eteenpäin. Tämä on tärkeä avaus matkalla siihen, että talousoppi on opetussuunnitelmassa. Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen toteaa saman asian tiedotteessaan.

Olen keskustellut kohtalaisen monen opettajan kanssa näistä asioista ja jokainen sanoo samaa asiaa, kouluihin tarvitaan enemmän talousopetusta. Puhutaan siis käytännön opetuksesta talousasioista, säästämisetä ja miksei sijoittamisestakin? Ehkä tällä tavalla voisimme saada suomalaiset innostumaan säästämisestä ja sijoittamisesta? Vain rahoitus ja aikaa tähän puuttuu…

Nordean tutkimus havainnollisti hyvällä tavalla minkä takia suomalaiset eivät sijoita, harva on saanut opiskella sijoittamista koulussa. Silti tutkimuksesta jää epämiellyttävä maku suuhun sen takia, että hyvinkin moni ei usko että kaikilla olisi mahdollisuus säästää, vaikka itsekin säästää. Kulutustottumuksissa on jotain rakenteellista vialla jos suurituloisetkaan eivät koe rahan riittävän sijoittamiseen. Ehkä pitäisi uskaltaa puhua enemmän arvostuksista ja valinnoista?

Svenne Holmström

Kirjoittaja toimii sijoitusvalmentajana www.holmstromgroup.com tavoitteenaan että jokainen voi sijoittaa

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *