Sijoituksen kokonaistuottoa kuvaillaan yleensä vuotuisena keskimääräisenä tuottona. Yksinkertaisena esimerkkinä otettakoon osakemarkkinat. Tuoton pitäisi eri oppikirjojen mukaan asettua 8-10% tasolle vuosittain pitkällä tähtäimellä.

Tästä samasta asiasta saadaan pankeissakin kuulla, kun käydään sijoitusneuvojan luona, eli tuotto-odotus on aina jotain, ja sama joka vuosi hamaan tulevaisuuteen.

Viimeiset 20 vuotta on kuitenkin ollut hankalaa aikaa osakemarkkinoilla, mukaan on mahtunut kaksi suurempaa kriisiä, teknokupla ja finanssikriisi. Maailman seuratuimpiin indekseihin kuuluva amerikkalainen S&P500, on hintaindeksi, joka kuvailee 500 suuryritysten hintakehitystä. Aikajaksolla 20.8.1998-20.8.2018 tämä indeksi on tuottanut keskimäärin 4,93% vuosittain. Alkuavo oli 1091 pistettä ja viimeinen havainto 2857 pistettä.

Tämän päälle on maksettu osinkoja vuosittain sijoittajille. Osinkotuotto on ollut Amerikassa varsin heikko, keskimäärin vajaat 2% vuosittain tällä jaksolla. Vaikka olisi sijoittanut saadut osingot takaisin indeksiin olisi sijoituksen keskituotto tällä aikavälillä ollut selkeästi keskimääräistä heikompaa.

Ajattelin tarkistaa miten tuohon 4,93%:iin ollaan päästy hintaindeksissä, tasaista kyytiä se ei todellakaan ole ollut. Alla S&P 500 käyrä (hintatiedot ladattu Yahoo Financen sivuilta) jossa on mukana vuotuinen tuotto, mikäli tuotto olisi tullut täysin tasaisesti.

Koska indeksi on noussut ja ollaan huipputasolla on selvää, että valtaosa ajasta ollaan oltu keskimääräisen tuoton alapuolella. Jos ja kun indeksi laskee, asettuu tuo keskimääräinen tuotto lähemmäs indeksikäyrää.

Tästäkin huolimatta ei voi olla ihmettelemättä, kuinka vaikeata on ollut päästä tuohonkin tuottoon. Tarkista esimerkiksi tilanne juuri ennen kuin finanssikriisi alkoi, syksyllä 2007. Siis 1998-2007 ajalla jäätiin alle 5% vuotuiseen tuottoon hintaindeksissä (ja tuon päälle vajaan 2%:n osingot vuosittain). IT-kupla puhkesi vasta keväällä vuonna 2000, joten se ei selitä asiaa erityisen hyvin.

Mutta mitä se vaati päästäkseen edes tuohon 4,93%:iin? Jotta analysoiminen helpottuisi piirrän kaksi käyrää tästä. Ensinnäkin vuosiheiluntaa, eli vuotuinen muutos. Käyrä siis kertoo, kuinka paljon indeksi on heilunut yhden vuoden aikana. Tästä se volatiliteetti, eli keskimääräinen arvonheilahdus tulee.

Tällä käyrällä on sikäli viihdearvoa, että osakesijoittajan sijoitushorisontti on vuotta pidempi. Tuosta saadaan kuitenkin pari mielenkiintoista lukemaa, paras tuotto on yhden vuoden ajalla ollut +70% ja huonoin -50%.

Alla oleva käyrä on jo mielenkiintoisempi. Tässä olen lajitellut vuosituotot huonoimmasta parhaimpaan. Tämän 20 vuoden aikana löytyy yhteensä 4781 kpl 1-vuotisjaksoa, eli saman verran kuin yllä olevassa kuviossa.

Näistä 4781 kpl 1-vuotisjaksoista 1280 kpl tuotti miinusta, loput plussaa. Näin ollen voidaan todeta, että tällä 20-vuotisjaksolla 26,8% vuoden tuotoista oli miinuksella ja 73,2% plussalla. Plussista yhteensä 3063 jaksoa tuotti enemmän kuin indeksin keskimääräistä tuottoa, joka oli 4,93%. Itse asiassa jopa 2432 jaksoa, tai 50,9% jaksoista, tuotti vähintään kaksinkertaisesti tuohon keskimääräiseen tuottoon verrattuna, siis yli 10%!

Mitä tämä tarkoittaa?

Jotta keskimääräiseen tuottoon päästäisiin, olisi tuoton oltava selkeästi korkeampi ”tavallisina” vuosina. Tässä tapauksessa vaadittiin reilulta puolelta vähintään kaksinkertaista tuottoa, koska nämä 26,8% miinushavainnot tuhosivat sijoittajan saamaa tuottoa sen verran paljon.

Jos tavoitteena olisi ollut 8 % vuosittain olisi syytä odottaa, että noin puolet jaksoista olisi tuottanut yli 16% vuodessa. Tällä aikajaksolla kuitenkin vain 747 jaksoa pystyi siihen, eli vain 15,6% jaksoista. Se ei riitä, pitäisi saada yli 1600 tuollaista jaksoa vielä, jotta keskimääräinen tuotto olisi ollut tuo 8%. Paljon toki riippuu siitä, miten miinusvuodet käyttäytyvät, joten tuo arvio on vain suuntaa antavaa.

Itse asiassa on jopa niin, että vaikka ei olisi ollut kaksi näinkin isoa karhumarkkinaa, niin nämä tuotot eivät olisi silti riittäneet saavuttamaan vaikkapa 8% arvonnousua vuosittain (jonka päälle osingot). S&P500 indeksin loppuarvo pitäisi olla 5085 pistettä, kun se nyt on 2857 pistettä. Meidän oma OMXH Cap olisi muuten pystynyt tähän samalla aikavälillä, ja meillä maksetaan vieläpä avokätisemmin osinkoja. Tosin kun meillä menee huonosti, meillä menee S&P500 indeksiin verrattuna todella huonosti…

Koska tilastotiede vain menee näin, on sijoittajan saatava keskimäärin yli kaksinkertaisesti pitkäaikaista tuotto-odotusta vastaavaa tasoa vähintään puolet sijoitusajasta. Joku voi toki sanoa, ettei tuo pidä paikkansa, sillä välttelemällä karhumarkkinoita riittää vähemmänkin, mutta siihen sanon vain, ettei toimivaa kaavaa siihen ole ainakaan vielä löytynyt.

Esim. Shillerin P/E ei olisi toiminut erityisen hyvin tällä aikaperiodilla koska keskimäärin ollaan oltu selkeästi korkeammalla tasolla aikaisempaan verrattuna. Korko on tämän lisäksi ollut pääosin matala. Laskeva korkokäyrä on ehkä varteenotettavin vaihtoehto, mutta sekin paljastuu joko liian aikaisin tai liian myöhään.

Sitä paitsi, pitkäaikainen sijoittaja tulee kohtaamaan elämänsä aikana kymmeniä karhumarkkinoita, sekä lyhyitä että pidempiä. Tämä kuuluu vain asiaan.

Seuraavassa blogissa aion osoittaa, kuinka huono tämä mennyt 20-vuotinen jakso onkaan ollut sitä edeltävään jaksoon (1978-1998) verrattuna, jolloin meni todella hyvin. Silloin hintaindeksi nousi peräti 12,57% vuosittain, ja sen päälle vielä osingot. Mutta millaisia tuottoja tämä vaati toteutuakseen?

Svenne Holmström

Kirjoittaja toimii sijoitusvalmentajana www.holmstromgroup.com

https://www.facebook.com/holmstromgroup/ 

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *